"Nuuuuuh.. Kualema haisee.. jännittää.."

"Ei hittolainen. Lihaa on aivan HIRVEÄSTI! ..tässä on oltava joku koira haudattuna. (..ja toivottavasti en päädy samaan hautaan.. *kalikali*)"

"Uskaltaiskohan tosta maistaa ihan pikkiriikkisen palan.."

"Tätähän saa jäystää kieli vyön alla.. HNNNGGGHHHH!!"

"No vähän maistoin.. Kiitos! *RÖYH*"

Riistatuntemus: Harakka, kyyhkynen, varis, lokki, pyy, heinuri.

Markkeeraukset: Hyyyyvin vähäisesti tehty.

Ohjaus: Muutamia kertoja treenattu lyhyitä linjoja, joko niin että olen jättänyt Kiiskin istumaan ja vienyt damin/pallon linjan päähän tai niin että viedään se yhdessä ja palataan lähetyspaikkaan.

Haku: Haun alkeet, aloitin viemällä esineet metsään niin ettei Kiiski nää ja sitten tepasteltiin tuulen alle. Käyttää nenää lupaavan hyvin :) Nyt Kiiski on jo hoksannut jutun jujun ja ollaankin treenattu pariin kertaan ihan normihakua joko motivoiden tai niin, ettei pentu ole nähnyt kun vien palloja. Apuna treeneissä on ollut Condie, jonka kanssa Kiiski on vuorotellut hakemista. Näitä kuitenkin tehdään harvoin. Odotellaan kun lapsosen kaikki hampaat on vaihtunut :)

Jälki: Jäljestänyt kaksi kertaa variksella tehdyn laahausjäljen ihan kivasti.

Hallittavuus: Vauhtia piisaa ja korvia vain silloin tällöin ;) Ollaan tehty malttiharjoituksia ja paikallaoloa, vähäisen häiriön alla pysyy paikallaan hyvin. Joskus lähtee räpylästä, ja lujaa.

Keskiviikko

Treenikassi - CHECK, mettäkamppeet - CHECK, noutajat - CHECK!

Kaikki tarvittava Golffissa ja navigaattori ohjelmoitu johdattamaan meidät Joensuun Kiulutielle. Allekirjoittanut epäili uuden autonsa turnauskestävyyttä, mutta vajaan kuuden tunnin kurvailun jälkeen vankkurit kaarsivat määränpäähän - ehjänä! Vastassa meitä oli Jutta ja Tempo-labbis. Joensuun etapille oli ohjelmassa kaikenlaista, mutta tälle illalle riitti vain riekkulenkki lämpimässä syyssäässä ja ihanissa maisemissa, riistat sai sulaa parvekkeella huomista varten. Samalla Tempo sai tottua hetkellisiin huonetovereihinsa, vaikka tiedossa oli ettei ongelmia tulisi. Olihan meillä kaksi kohteliainta mustaa noutajaa ja yksi hullunkurinen kakara :)

 Kuva: Jutta Riiheläinen

Torstai

Aamu alkoi niin ikään aurinkoisessa säässä lenkkeillessä kauniin Aavarannan maisemissa. Typsyt sai kirmailla ja polskia sydämensä kyllyydestä, ja voi veljet niillä näytti olevan kivaa! Lenkistä toivuttuamme nappasimme siivekkäät säkkiin ja lähdimme treenailemaan. Kiiski sai ensikosketuksen lokkiin ja varikseen, raukka kun on joutunut tyytymään aikaisemmin vain kyyhkysiin ;) Kiiski ei myöskään ollut aikaisemmin hakenut riistaa vedestä. Ensimmäisenä oli vuorossa lokki Joonatan, joka heitettiin aika lähelle rantaveteen. Pentu haki linnun epäröimättä ja raahasi sen maalle. Seuraavaksi Jutta laahasi variksella lyhyen jäljen. Tämäkin oli Kiiskille uusi juttu, mutta niin näytti tytöllä olevan nenä päässä. Vaakku löytyi ja talteenotto oli ripeää, kuin myös palautus.  Mahtava pentu! Illalla käytiin vielä moikkaamassa Miiaa ja tyttöjä. Kiiski ihastui Kaarna-siskoon ja alkukankeuden jälkeen siskokset pisti kunnon painit pystyyn. Varpu-mamma keskittyi dameihinsa ja murahteluun aina kun kuriton tyttärensä kuvitteli varastavansa niitä hänen kuninkaallisesta suustaan.

 Kuva: Tuukka Turkka

Perjantai

Viimeistään tänään kuvittelin että Kiiski olisi aivan puhki, mutta olinpas väärässä. Sama meno jatkuu samalla vauhdilla. Siispä menimme lenkin ohessa raunioradalle kokeilemaan miten neiti kulkee eri pinnoilla ja korkeuksilla. Olen kyllä aikaisemminkin rohkaissut Kisua kiipeilemään ja nostellut sitä eri tasoille, mutta siitä on jo aikaa. Tauko kuitenkaan ei ole tehnyt hallaa, sillä pentu kulki esteillä kuin vanha tekijä. Vaikka välillä tuntuu että Kiiskin päässä ei ole yhtään niitä itsesuojeluherneitä, niin yllättävän hyvin sillä tuntui olevan järki matkassa.

Oli aika jättää Jutta ja Joensuu taakse, ja suunnata kohti Kiteetä. Äärimmäisen hyvällä suunnistusvaistolla (ja navigaattorin hienoisella avulla) löysin perille Heinoniemeen metsästysmajalle, jossa pidettiin Weljesten metsästysviikonloppu. Ilta meni vastaanottaessa ihmisiä ja koiria. Paikalle tuli mukavasti Weljeksiä. Erityisesti ilahduin kun kolme Kiiskin veljeä oli mukana.

Lauantai

Kukkokiekuu! ..tai ainakin Nokialainen kiekui jos ei muu. Viideltä ylös, kahvit nassuun ja kyyhkypassiin. Pellon laidalla oli mukava seurata kun luonto heräili, lintuja ei kuitenkaan näkynyt kuin muutamia ja saalis jäi varsin niukaksi. Pienen evästelyn jälkeen käytiin päästämässä ajokoirat metsään ja istuttiin vahtaamaan josko vemmelsääri loikkisi piipun edestä. Eipä saatu tältäkään reissulta lihaa soppaan, mutta Mari sai syksyn ensimmäisen ajonsa ja Lissu löysi pataan kaksi myyrää ja kävi omenavarkaissa yhden ompun verran :)  Illalla käytiin vielä vahtaamassa sorsia, mutta yhtä hiljaista oli sielläkin.Metsästyksen lomassa kerettiin vähän treenaillakin. Isot koirat tekivät omiaan ja pennuille otettiin pientä ”hakua” lokilla ja pyyllä. Sen lisäksi J-lapsille vedettiin lyhyt laahausjälki  variksella. Oli mukava nähdä kuinka kaikki pennut olivat tasaisen hyviä ja riistaviettisiä. Samaa näköä löytyi myös, etenkin Joke oli poikapuolinen kopio Kiiskistä :)

Romi, Kiiski, Joke ja Ralli

Sunnuntai aamuna jätin suosiolla aamulennon väliin ja jäin nukkumaan, jotta jaksaisin ajaa pitkän matkan kotiin. Koko reissu oli loistava ja innoittava. Metsästysviikonlopun heikko saalismääräkään ei haitannut, sillä seura ja puitteet olivat mahtavia ja oli todella mukava nähdä Weljeksiä pitkästä aikaa. Jään innolla odottamaan kevään Weljesten Golden Weekendiä! :)

Enimpiä höyryjä onneksi pääsee päästelemään jo huomenissa, kun pakkaan tavarat ja noutajaiset Murheenkryynin perälle (..oletettavasti siinä käy niin, että se pieni tavaramäärä täyttää kaiken sen hurjan määrän vapaata tilaa, eikä pelkästään perän) ja suuntaan Joensuuhun moikkaamaan ystäväistäni ja ystäväiseni mustan puhuvaa labbista, Tempoa :) Jippii! 

Edellisestä kirjoituksesta ilmeni että Gammasta puuttui potkua ja rupesin rakentamaan innostusta etsintään vinkulelujen avulla. Viikkojen vieriessä pojasta siis alkoi löytymään moottoria ja etsintään tuli silmin nähden enemmän ja enemmän intoa ja näin ollen kestokin kasvoi. Päivän aktiviteetteja karsittiin ja bileet pidettiin vain ja ainoastaan silloin kun etsintä tuotti tulosta (siis ikinähän ei ole löytäminen ollut ongelma, vaan se että G tuntui tekevän vain siksi kun oli pakko). Uudet tuulet kannatti, ja Gamma tuntui innostuvan työstä nousujohteisesti. JES! :)

Heinäkuun lopulla vaihdoin Pohjanmaan pellot Kymenlaakson jokimaisemiin ja se toi meitä Veikkolan koirakoulua lähemmäs. Muistin myös että Jarilla, Jukalla ja muilla alkaa elokuun alussa "pitkä kurssi" eli työhön valmistava jakso, mikä sai minut rohkaistumaan ja viemään Gamma näytille. Siispä hurautin koirakoulun pihalle, tapani mukaan myöhässä eksymisen vuoksi ;) Ari oli kiireidensä takia joutunut lähteä mutta Juha ja "Heidi fanclub" (Jukka, Jari ja Kyösti) odotti orjallisesti meidän saapuvan. Sen enempää höpisemättä Juha piilotti esineet ja piski latoon etsimään ohjaajan panikoinnista huolimatta. Ensimmäinen löytyi häkkivirityksestä, koira sai sen itse joten ilmaisua ei tullut. Toinen oli muovisessa laatikossa jossa oli päällä toinen samanlainen täynnä sanomalehtiä. Vaivatta nousi sekin hyvän ilmaisun saattelemana :) Kolmas löytyi ponnistelematta autonrenkaasta ja siitäkin saatiin hyvä ilmaisu. Juha oli tyytyväinen suoritukseen jonka takia Gamma sai uuden mahdollisuuden. Nimittäin jos se olisi ollut samanlainen kuin kesäkuun alussa, se olisi mennyt auttamatta hylkyyn. Onnistuneesta suorituksesta ja pojilta saamastani prinsessan kohtelusta tyytyväisenä kokka kohti Kuusankoskea ja treenaamaan lisää! :)

Syyskuussa tapahtui paluu Kannukseen ja treenit on jatkunut hyvällä fiiliksellä milloin Ansan ja Riikan kanssa, milloin käytännöntunnilla. Kouluun paluu toi myös uutisen että Jari ja Juha tulee katsomaan sisaruksia tänne koululle. Pari viikkoa sitä odotin innolla ja nyt "Tuomionpäivä" on ohi:

Puoli neljän maissa tapasin Riikan, Juhan ja Arin kennelillä, paikalla oli myös Pipa, Hansu ja Miikku. Siitä siirryttin vähitellen verstaalle. Me jäätiin Riikan, Ansan ja Gamman kanssa eteiseen odottamaan kun muu kööri meni piilottamaan esineet puuluokkaan. Aikasemmin päivällä oli ollut levollinen olo, luotinhan koiraan täysin. Mutta paniikki kerkesi kasvaa kolossaalisiin mittoihin siinä kun piilotus tapahtui ja kun Ansa kävi ensin etsimässä. Se oli äkkiä ohi Ansan puolesta, oletin siis sen menneen hyvin. Pulssi tuntui nousevan joka askeleella jonka otin puuluokkaa kohti ja siinä sivumennen Riikka mainitsi etsineensä kaksi esinettä.. Ok. 

Ennen lähetystä pyysin Gamman olemaan välittämättä omasta paniikistani, sitten laitoin homman käyntiin. Puuluokka koostuu neljästä "osasta"; Ensimmäinen huone missä on pöytiä ja lokeroita, ensimmäisestä huoneesta lähtevät rappuset pieneen yläkertaan missä on keskeneräisiä töitä sun muita laudanpätkiä, toinen huone missä on isoja koneita ja sahoja ja siitä huoneesta ovi vie lautavarastoon.

Hetken aikaan ensimmäisen huoneen etuosassa pyörittyä Games ampaisi rappuset yläkertaan ja pyöri siellä tarmokkaasti haistellen, sieltä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän mitään niin ohjasin sen takaisin alas. Melko äkkiä nenä johdatti sen lautavarastoon ja siellä huomasin koiran saaneen hajun. Se ilmaisi suht heikosti lautakasaa ja katsoin kysyvästi Aria joka näytti että piilosta on metri takaisin ovelle päin. Äkkiäpä koira sen itsekin tajusi ja alkoi erittäin ponnekkaasti ilmaista lautakasaa raapimalla. Piski oli rymistellyt lautoja sikin sokin eikä näin ollen tumpelo ohjaaja saanut näkyviin esinettä, siitä kuitenkaan häiriintymättä Gamma jatkoi ilmaisua ja sai sen itse kaivettua esiin. JESJESJESJESJES!! Jännitys laantui hieman.. ainakin hetkeksi. 

Revitettiin esineellä hetki ja rauhoitin koiran seuraavaan lähetykseen. Gamma pyöriskeli toisessa huoneessa jonkin aikaa ja ohjasin sitä satunnaisiin paikkoihin tarkentamaan. Sen jälkeen siirryttiin vielä ensimmäiseen huoneeseen koska se jäi etsimättä kunnolla ensimmäisessä lähetyksessä. Sielläkään ei tuntunut onnistavan ja ohjailin sitä lokeroihin tarkentamaan. Siinä vaiheessa Juha kysyi jokseenkin näin: "Sielläkö ei siis ole mitään jos ei tule ilmaisua?" *Voi helv..* Etsimistä oli jo jonkin aikaa kulunut eikä toista ollut löytynyt. Olin varma että munilleen meni, ei se löydä toista. Vastasin siis myöntävästi. Siihen Juha sitten että no mennään sit toiseen tilaan.

Siirryttiin kokonaan puuluokasta pois verstaan "eteistilaan" missä on yläkerrassa vessat ja pukuhuoneet. Lähetin rappusten alapuolelta koiran ja painelin itse perään. Ensin Gamma pikaisesti tarkasti toisen vessoista, toiseksi käytiin tsekkaamassa toinen vessa. Siellä G nuuski tavallista vahvemmin, mutta poistui tilasta äkkiä. Pyysin sitä kertaalleen tarkastamaan voisiko siellä sittenkin olla jotain, mutta mitään ei kuitenkaan löytynyt. Seuraavan oven takaa löytyi tyttöjen pukuhuone jossa oli penkin päällä ämpäri nurinpäin. Gamma meni heti sen luo ja sai sen nurin.. Siellä oli toinen esine! Mmmmahtia! :) 

Palautteeksi saatiin molemmille koirille että kyllä näistä virkakoirat tulee! Oli siinä itkussa pidättämistä kun Gamman kanssa on joutunu niin tuskailemaan. Selvyyttä näiden lähtemisestä ei vieläkään tullut mutta saatiin lisäohjeiksi päältähaun aloittaminen. Suopi nähdä mitä siitä tulee.. Veikkaan että ei oo mitenkään vaikea homma :)

Tämmöstä tänään. Saattaa olla astetta tylsempää tai sekavampaa luettavaa, mutta nyt en pysty parempaan. 

TUULTA PÄIN! :) 

P.S. Gamma ja Ansa täyttää huomenna 1v!! 

Aloitetaanpa Gammasta, koska sattuneesta syystä viimeinen kuukausi on keskitytty siihen. Elikkäs kesäkuun ensimmäinen viikko vietettiin pentupäiviä tullilla. Siellä seurattiin ja testailtiin pentuja jotta nähtäisiin mihin niistä on, vai onko mihinkään. Valitettavasti viikko näytti pahasti siltä että Gee kuuluu jälkimmäiseen.

TAPAHTUMIA VIIKOLTA (1.-5.6.09)

Ympäristöharjoituksissa liikuimme kauppakeskus Sellossa ja sen ympäristössä, Silja Linen matkustajaterminaalissa, laivaan menevässä putkessa ja itse laivassa.  Gamma osoitti jo kolmen kuukauden iässä samoissa ympäristöissä ettei sillä ole pienintäkään ongelmaa pinnoissa tai korkeuksissa. Putkessakin liikkuessa vastavirtaan risteilyltä palaavassa ihmisvirrassa Games  osoitti olevansa avoin ja luontaisesti kiinnostunut ihmisistä. Poika tulee toimeen myös muiden koirien ja erilaisten eläimien kanssa (jakelee kielareita lehmillekin).  Kaikki siis tällä saralla oikein lupaavaa: CHECK!

Hallintaa otettiin kerran omalla porukalla ja yksi iltapäivä vietettiin Susanna Mölsän opeissa. Liikkeisiin ei kuulunut mitään sen ihmeellisempää kuin jäävät liikkeet, seuraamista ja luoksetulo. Saatiin erittäin hyvät kommentit Suskilta. Kuulemma olen tehnyt hyvää työtä ja pitää jatkaa samaan malliin. Elämäni tähtihetkiä, ottaen huomioon että oli tottiksesta kyse :D Tälläkin saralla kaikki ok: CHECK!

Etsintä (= masennus).. Etsintää otettiin koirakoululla olevassa ladossa (varasto täynnä tavaraa) ja Tuupakassa ”linja-autojen hautausmaalla” missä päästiin myös seuraamaan poliisin ja vankeinhoitolaitoksen peruskurssilaisia huumekoiria. Alkuviikosta G oli täydellinen lapanen, siinä ei näkynyt pienintäkään pilkahdusta siitä etsinnästä mitä se on osoittanut aikaisemmin. Siis juu, kyllähän se etsii mutta se on semmosta siestavauhdilla tapahtuvaa haahuilua. Loppuviikosta parani hieman, mutta ei riittävästi. Tällä tärkeimmällä osa-alueella on siis paljon parannettavaa: FAILED!

MISSION MOOTTORIN METSÄSTYS:

Oli siis hyväksyttävä että Gammalta puuttuu se viimeinen silaus, se moottori joka sitä vie eteenpäin ja yritettävä korjata asia. Heti alkuun päätin jättää haaveet TOKO-tuloksesta ja lopettaa enimmät treenit sillä saralla, koska nyt tarvitaan vaan itsenäisyyttä ja irtaantumista. Mielestäni  koira on jo tarpeeksi hallinnassa työtehtäviä ajatellen. Toiseksi hankin uusia leluja, vinkuleluja, joista piti tehdä Gammalle parhaat asiat maailmassa. Takana on siis ”muutamia” kertoja tiukkaa biletystä vinkunan ja piipityksen tahdissa. Etsintätreenit on pidetty lyhyinä ja lopetettu silloin kun hauskuus on huipussaan. Ollaan myös pidetty muutaman päivän taukoja ja kasattu Gammalle intoa jonka se saa purkaa etsinnällä ja palkkauksen yhteydessä riehumalla.

Tän projektin kanssa ollaan menty aikamoista vuoristorataa ja välillä on todellakin tuntunu siltä että tosta ei tuu mitään muuta kun maailman paras sohvakoira. Mutta nyt on alkanut pilkottamaan tunnelin päästä valoa! Piski on väläyttänyt lähiaikoina näytteitä siitä miltä etsinnän pitäisi näyttääkin. Ennen sillä ei riittänyt motivaatio kiivetä asioiden päälle tai muuten ”taistella” tietään esineen luo.  Hiljattain se ongelma on poistunut joten suunta näyttää olevan ylöspäin! Toivon että Gamma on vain hitaammin kypsyvä lapsukainen (siskonsa kun näyttää olevan erityisen mahtava peli :) ja että poika parantaa tahtiaan kun ikää karttuu. 9 kk on nyt mittarissa..

Bleh.. Jorinaa kerrakseen. Se ois mentävä nyt maate.. Pitänee jatkaa joku toinen kerta ;)

Terveisiä naapuriin ;)

Gamman kanssa treeni aloitettiin jalkapalloriehumisella. Sen jälkeen potkasin sen kaarihalliin, jolloin se vieri sivuoven ja kynnyksen väliin. Se vaikutti olevan hankala paikka. Avitin Geetä sitten antamalla hieman suuntaa jonka jälkeen pallo löytyi. Jatkettiin pallobiletystä.

Päätin kokeilla piilottaa narupallon Gamman näkymättömiin ja paikkaan josta se ei itse sitä saa. Kaarihallissa on joku laudoista rakennettu kontti, missä lautojen välissä on sopivasti rakoja. Kontti on niin korkea ettei sinne pääse hyppämällä (ellei ole ihan tosissaan sinne kiipeämässä). Laitoin pallon vähän alle keskivälin korkeudesta, nurkkaan niin että se on laudoissa kiinni. Ei siis keskellä konttia. Gamma lähti hyvin ja sai hajun äkkiä. Vähän aikaa pyörittyään ympäri konttia ja hypittyään sen laitoja vasten G tarkensi hajun piilolle ja ilmaisi raapimalla. Kehuin ja annoin palkan raapimiskohdassa.

Tottistelussa otettiin seuraamista samalla kaavalla kun aamuisessakin treenissä. Pari hömps hömps metallinoutoa otettiin myös huvikseen, pikku-noutaja kun sitä niin mielissään kantelee. Luoksetulo on mielestäni aika kiva. Pikkuisen lisää vauhtia masiinaan ja se haaroväliin kuonolla töksäytys pois niin se on siinä. Suurimman osan ajasta piski tulee suoraan ilman poikituksia.

Paikallaolo niin istuen kuin maassakin on hyvä. Toistaiseksi. Häiriöreeniä kaivataan.

Jetan kanssa kokeilin patukkaleikkiä eikä se tuntunut aristavan suuta yhtään. Otettiin siis vähän tottistelua pihalla.

Seuraamiseen saatiin taas vähän iloa revityspalkan avulla, vaikkakin se meinaa vetää kierrokset liian korkealle sen ansiosta. Yritin siis tasapainotella nameilla ja lelulla. Takapään käyttöä reenailtiin. Seuruutin piiiiientä ympyrää vasemmalle ja otin namilla käännöksiä vasempaan. Hinkkausta hinkkausta.

Liikkeestä maahanmenoon tarvitaan rutkasti nopeutta. Lelun kanssakin se on jotenkin hidas, eikä välttämättä mene kokonaan maahan kun jää odottamaan palkkaa. Vaikkakin olen yrittänyt palkata sen etujalkojen väliin. Hinkkausta hinkkausta.

Liikkeestä seisominen.. Blaaaaah.. Täytyy varmasti opettaa uudelleen uudella käskyllä. Saattaa pysähtyä, joskin hitaasti, ja sitten pyllähtää maahan. Ei siis erota.

Hyppy oli positiivinen ylläri, sitä kun ei olla päästy hirveästi reenimään. Nnnoh.. Innolla hyppää ja jää odottamaan esteen taakse. Välillä palkkasin suoraan heittämällä lelun esteen yli ja välillä liikuin itse Jetan viereen. Kerran kokeilin kokeenomaisena ja se näytti meikäläisen silmään kivalta :)

Paikallamakuuseen edelleen häiriötä kiitos.. Pitänee hätistellä ihmisiä.

Loppuhömpötykseksi otettiin tolpan kiertoa. Viskelin tytölle palloa palkaksi, kyllä oli koira taas fiiliksissä :)

EDIT: Otettiin armaan naapurini kanssa paikallaolo. Eipä tuo Jetta näyttänyt häiriintyvän Cinasta ja Pinjasta, vaikka niillä on tarhan läpi aina välillä "pieniä" keskusteluhetkiä.

PIKATREENISTÄ:

Seuraaminen: Otin seuraamista seinän vieressä lyhyitä pätkiä ilman hihnaa. Pari kertaa yritti edistää, muttei pahasti. Kokeilin vielä lyhyempiä pätkiä ilman seinää ja hihnaa, hyvin se on hoksannut seuraamispaikan ja kontaktikin on hieno. Nyt kun vielä allekirjoittanut laittaa jäitä hattuun eikä mokaa tätä hyvää aihiota etenemällä liian nopeaan.

Esine-etsintä: Piilotin pallon kaarihallissa olevan puimurin takarattaalle niin, että piski ylettää ottamaan sen jos kiipeää sitä vasten. Lähetin Gamman etsimään. Vauhti oli reipasta mutta siitä näki ettei se vain juoksennellut pitkin hallia vaan nenä oli mukana. Gamma juoksi puimurin ohi, mutta sai selvästi hajun ja yritti alkaa tarkentamaan sitä. Kaarihallissa vaikeutena on ilmavirrat, jotka menee kummallisia reittejä. Aikansa etsittyään hoksasi hajun tulevan puimurin läheltä ja sai tarkennettua hajun piilolle.

Jetan suu on vielä kipeä mutta haava näyttää parantuvan hyvin :)